11.9.2010

Kongon itäosan joukkoraiskaukset ovat olleet vielä luultua laajempia.

Lähde: Iltalehti.fi

Tiivistelmä uutisesta: Pohjois- ja Etelä-Kivun maakunnista on YK:n edustajan mukaan on tullut tietoon heinä-elokuulta yli 500 raiskausta. Raiskauksia organisoivat erityisesti kapinalliset mutta myös paikalliset sotilaat ovat syyllistyneet niihin.

Etnologinen inspiraatio: Olisi mielenkiintoista tutkia, millaiset kulttuuriset tekijät luovat suotuisan ilmapiirin joukkoraiskauksille sodankäynnin keinona (tai muuten). Onko naisen asema kulttuurissa muuttunut verrattuna ennen konfliktia vallineeseen asemaan, onko tapahtunut muita raiskaukset hyväksyviä kulttuurisia muutoksia? Suhtaudutaanko miesten ja naisten keskuudessa "omiin naisiin" eri tavoin kuin "toisten naisiin", millä perustein raja vedetään? Kuinka vahvan rajanveto on? Miten sukupuolet käsitteellistävät omat ja toistensa asemat konfliktin keskellä, miten he suhtautuvat annettuihin asemiin? Millaisen leiman kulttuuri antaa raiskatuille naisille, entä raiskaajille? Onko leima pysyvä, tarjoaako kulttuuri keinon "puhdistautumiseen" tai "teon sovittamiseen"? Millaisia keinoja kulttuuri tarjoaa traumasta selviytymiseen? Miten raiskauksista alkunsa saaneisiin raskauksiin ja lapsiin suhtaudutaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti